tiistai 11. tammikuuta 2011

Uuden vuoden alkaessa

Olisikohan jo aika vähän elvyttää tämäkin blogi taas henkiin. Mihinkähän se tuo aika oikein karkaa ihmisen käsistä, kun mitään ei enää ehdi tehdä kunnolla ja silti on koko ajan kiire? Työhän se tietysti vie suurimman osan ajasta, varsinkin minulla nyt, kun en enää tee yövuoroja, niin sitten vastaavasti aamu-ja iltavuorot ovat pitempiä. Lisäksi olen jo kohta vuoden kärsinyt näistä kovista, selittämättömistä nivelkivuista, joihin ei tahdo apua löytyä. Jokaikinen päivä, varsinkin työvuorojen jälkeen, ovat nivelet niin kipeät, turvonneet ja kankeat, että joudun "vuoraamaan" itseni kylmäpusseilla eikä sekään aina auta. Ja kuten kaikki tietää, vanhusten hoitotyö on todella raskasta, sekä fyysisesti, mutta myös henkisesti. Minäkin, joka olen työssä dementiakodissa, joudun melkein joka päivä toteamaan, että minua puolta vanhemmat mummot jaksavat "touhuta" minua paremmin (ja toiset eivät jaksa sitten ollenkaan...).

No niin, valitukset on valitettu ja uusi vuosi on alkanut. Toivottavasti tilanne tästä paranee.

Käsitöitä teen pikkuhiljaa sen mitä kädet antavat myöten. Yhdet sukat ovat valmistuneet:

Perussukat Regia 4-färdig Nation Color-langasta. Puikot kaksi ja puoli, silmukoita 64. Lankaa kului melkein 100 grammaa.Tämmöisistä tasaisesti raidoitetuista langoista tykkään tehdä juuri tällaisia, joihin tulee varren suuhun pari senttiä joustinta ja loppuosa sileää. En jaksa millään vääntää joustinta koko varsiosaa.

Kaulureitakin on valmistunut kaksi:

Iki-ihanan pehmeästä Teetee Cacao-langasta vitosen pyöröpuikolla neulottu huivi/kauluri. Silmukoita oli 120 ja sadan gramman vyyhdistä neuloin noin puolet. Todella riitoisa lanka. 

Toinen vähän pienempi kauluri:

Lanka Kunstgarn HjerteGarn, pyöröpuikko neljä ja puoli, silmukoita 110. Neuloin melkein koko sadan gramman kerän. Herkkähipiäistä lanka saattaa tämmöisessä kaulurissa kyllä vähän kutitella.
Malliksi tämän kaulurin esittämiseen suostui murkkuikäinen kuopuksemme sen jälkeen kun sain hänet vakuuteltua, että "naamaa ei sitten näytetä".

Yksi kolmion mallinen hartiahuivikin on valmis, mutta siitä kuvaa sitten, kun saan sen pingotettua.

Vapaapäivän vietto tässä jatkuu jäseniä parannellessa ja uutta, parempaa päivää odotellessa. 

4 kommenttia:

  1. Viimeisessä paketissa taisin mainita että oli helppo suunnitella paketteja kun itselläkin samanlainen maku, mutta aika hauska yhteensattuma että itsekin työskentelen dementiakodissa =)

    VastaaPoista
  2. Todella hauska yhteensattuma,onkohan kaikilla muistisairaita hoitavilla samanlainen maku...

    VastaaPoista
  3. Kyllä se niin tuppaa välil olemaan, et ne dementikot muistaa jopa paremmin kun ite jonkun asian. Touhuumisesta puhumattakaan. :D
    Pirtsakat sukat.

    VastaaPoista
  4. Ihanan väriset sukat tuossa eka kuvassa :) mukavaa lauantaita sinulle !

    VastaaPoista