torstai 24. tammikuuta 2013

Maatuska-lapaset

Kylläpä pääsi blogitauko venähtämään melko pitkäksi. Töissä on ollut niin pitkiä ja raskaita päiviä, sorminivelet meinaavat taas vihoitella ilkeästi ja kaikenlaisia muitakin kiireitä on muka ollut. Vähän on käsityöideatkin nyt  kadonneet, ei oikein tiedä tekisikö sukkaa, lapasta vai huivia, tekisikö neuletta vai virkkaisiko vai mitä sitä oikein aloittaisi. Olen kyllä ahkerasti käynyt täällä lukemassa teidän toisten blogeja ja ihaillut tekemiänne käsitöitä ja askarteluja, kommentointi jää kyllä valitettavan usein tekemättä.

Olen minä yhdet lapaset saanut valmiiksi

 Maatuska-lapaset, ohje löytyy täältä.
Tein näitä lapasia itseasiassa kolmet, koska ensimmäisen lapasen tein 3,5 numeron puikoilla ja siitä tuli aivan liian kapea. Nämä tein sitten 4 numeroisilla puikoilla ja sain jo paljon reilumman kokoiset. Lanka on 7-veljestä ja sitä kului yhteensä 80g.


Minä en oikein osaa neuloa tasaista jälkeä kirjoneuleena. Olisi ehkä ollut viisasta vähän näitäkin höyrytellä ja pingottaa, niin jälki olisi ollut tasaisemman näköistä.


Pakko vielä kertoa eilisestä rysäyksestä kun olin tulossa töistä kotiin. Minulla on työmatkaa yhteen suuntaan 16 km, joten teen työmatkat autolla. Pääsin vähän yli kolme lähtemään töistä kotiin, en jaksanut käydä edes kaupassa tulomatkalla, vaan ajattelin tehdä kauppareissun vasta illalla. Suunnilleen puolimatkassa on suuri huoltoasema ja olin lähestymässä sen risteystä. Silloin huomasin, että sieltä oli stop-merkin takaa tulossa tielle henkilöauto. Sanoin varmaan ihan ääneen itselleni, että herrajumala, ei kai tuo auto vain tule tielle. Ja tulihan se sieltä, onneksi olin jo vaistomaisesti vähän hiljentänyt vauhtia, tein paniikkijarrutuksen ja ajattelin, että ajan auton oikealle lumipenkkaan. En vain ehtinyt, kamala rysähdys kävi, kun minun autoni vasen etureuna osui sen tielle tulleen auton takaosaan. En ole eläissäni kokenut niin kamalaa tunnetta, kun tiesin, että nyt ei voi mitään, kohta rysähtää. Ajoin auton tien reunaan, toiselle puolen tietä pysähtyi se toinen osapuoli. Sieltä autosta kömpi esiin nuori nainen, yhtä järkyttynyt kuin minäkin. Hän sanoi, ettei ollut ollenkaan nähnyt minun autoani ja että syy on kokonaan hänen itsensä. Onneksi meille kummallekaan ei sattunut mitään pahempaa, molempien autot kärsivät pahimmat vahingot. Tänään on nyt sitten soiteltu vakuutusyhtiöihin, meidän autoon ainakin tulee melko suuri korjausremontti. Olipa kyllä vielä eilen illallakin niin epätodellinen olo, että voiko tämmöistä tapahtua. Tänään on onneksi ollut töistä vapaapäivä, joten järkytys on vähän jo ehtinyt laantua.

Että tämmöistä meillä nyt, lopuksi haluan vielä sydämellisesti kiittää kaikista edellisen postauksen kommenteista, niitä on aina niin mukava saada. Pari uutta lukijaakin olen ilokseni saanut, tervetuloa heillekin.

15 kommenttia:

  1. On varmaan ollut järkytys. Hyvä, ettei henkilövahinkoja sattunut. Lapaset ovat kauniit.

    VastaaPoista
  2. Ihanat lapaset! Tosi kaunis tuo maatuska-kuvio.
    Huh, onneksi ei käynyt rytäkässä pahemmin. Autoja voi aina korjata, mutta ihmisten korjailu onkin sitten vaikeampaa.

    VastaaPoista
  3. Onneksi vain peltiä ruttaantui. Kauniit lapaset, minäkään en aina jaksa/viitsi höyrytellä neuleitani. Niistä todellakin saisi sillai tasasemman näköisiä.

    VastaaPoista
  4. Onneksi ei käynyt törmäyksessä pahemmin, mutta kyllähän se pitkään mietityttää jälkeen päin.
    Nätit maatuskalapaset olet saanut valmiiksi :)

    VastaaPoista
  5. Onni onnettomuudessa ettei käynyt pahemmin, säikäyksellä selvisit. Ihanat maatuskat! Toi malli on siis niin nätti että saattaa olla puikoilla kohta minullakin.

    VastaaPoista
  6. Hui millainen järkytys! :O Onneksi vain peltiä ruttaantui ja kuskit säilyivät ainakin fyysisesti kunnossa. Henkinen puoli saattaa laahata jäljessä.
    Mutta nätit maatuskat olet tikuttanut. Mukavat väritkin kuten yleensäkin sinun käsitöissäsi. :)

    VastaaPoista
  7. Hui kamala.. Onneksi vain autot kärsi vahinkoja! Tuommoset on aina ihan kammottavia tilanteita.. Mutta lapaset on kyllä todella ihanat!!! Vois melkeen napata tuon ohjeen talteen! :)

    VastaaPoista
  8. Oho, kuulostaa hurjalta tuollainen räsähdys. Hyvä ettei teille kuskeille käynyt mitään, pelti on peltiä ja sen voi aina korjata.

    Hauskat nuo maatuskalapaset:)
    Toivottavasti sormiesi olo helpotuu. Kipu ja jäykkyys on kelju kaveri:)

    VastaaPoista
  9. Sinulla oli enkeleitä matkassasi,kun selvisitte pelkällä pellin rypistyksellä.
    Kivat lapaset,tekisi mieli joskus kokeilla.

    VastaaPoista
  10. Onneksi selvisit vain auton ruttaatumisella. Maatuskat ovat minullakin jonossa, mutta jono taas on kovin pitkä:)

    VastaaPoista
  11. Siulle on tunnustus miun blogissa.

    VastaaPoista
  12. Onni onnettomuudessa, vaan peltiä ruttuun. Kyllä se varmasti pelästyttää, itselleni kävi kerran peräänajo yhdessä liittymässä... takaa tuleva ei huomannut, että minun oli hidastettava ja väistettävä päätiellä menijää... ja niin se ajaa pamautti perään. Oman auton ei käynyt kuinkaan, osui vetokoukkuun, peräänajajan meni pahasti vekille. Siitä on varmaan 15 vuotta jo, silti joka kerta kun ajan siitä liittymästä tulee sellainen olo, että joku ajaa perään ja vatsasta ottaa.

    Mutta kyllä on niin hienot sun lapaset, iloiset värit ja niin nätit ja kaunista neulosta.

    VastaaPoista
  13. Kylläpä onkin kauniit kintaat.
    Hui, luulin että pahemminkin kävi siellä rytinöissä. Aina se pelästyttää, kun jotkut tulee risteykseen kovalla vauhdilla.

    VastaaPoista
  14. Kauniit lapaset!
    Onneksi ei käynyt teille ihmisille mitään, huh.

    VastaaPoista