Uusi vuosi

Jestas sentään, miten tässä näin on päässyt käymään...en ole kirjoittanut blogiini mitään syyskuun jälkeen. Blogin pitämistä en kuitenkaan halua lopettaa, niin ehkä nyt on hyvä aika vähän päivittää tätä.

Kyllä minä käsitöitä olen tehnyt, jostain syystä niiden tänne laittaminen on vain jäänyt.

Ennen joulua virkkasin hurjan määrän Converse-tossuja. Vein työpaikalle yhden parin näytille ja siitähän sitten poiki melkoinen määrä tilaustossuja. Yhteensä tein niitä 14 paria, eri kokoja ja eri värisiä.

Tässä vain muutamat tossut. Kaikkia niitä en edes ehtinyt enkä muistanut kuvata.

Malli on sovellettu monesta eri ohjeesta, silmukkamäärät laskin aina uudelleen eri kokoja varten. Lankoina käytin ohuita sukkalankoja kaksinkertaisina sekä muutamiin tossuihin 7-veljestä.


Uusi vuosikin on lähtenyt vauhdikkaasti käyntiin. Samat työkuviot jatkuu entiseen malliin. Lähipiirissä on odotettavissa suuria asioita aivan lähiaikoina, niistä lisää sitten myöhemmin...

Oikein hyvää tammikuun alkua kaikille, toivottavasti entiset lukijat tänne vielä löytää ja uudetkin ovat aina tervetulleita!

Yhä vain virkattua

Tuolla naamakirjan puolella sain kutsun erääseen amerikkalaiseen virkkausryhmään. Siellä oli alkamassa ns. yhteisvirkkaus, eli siellä julkaistiin muutamaan malliin kuvalliset ohjeet, joista sai valita itselleen mieluisimman. Minä aloitin helpoimmasta eli virkatusta huivista.

Ko. ryhmässä kaikkiin niihin ohjeisiin on siis vain pelkkä kaavio, eikä ollenkaan mitään sanallista ohjetta. Siellä on kuitenkin keskusteluryhmä, josta voi halutessaan pyytää apua.

Käytin tähän huiviin jo kesällä ostettua Alize Bodrum-lankaa, koukku oli no. 3,5. Tuo lanka on tosi kivan tuntuista ja sitä oli helppo virkata. Langassa on 48% pellavaa ja 52% polyesteriä.

Ohjeen mukaan tehtynä tästä olisi tullut tosi pitkä, koska aloitussilmukoita oli yli 500. Minä vähensin niitä reilusti ja tein vain 281s.


Oikein hyvää loppuviikkoa ja tulevaa viikonloppua kaikille täällä kävijöille!

Pitsikämmekkäät

Löysin lankavarastostani yhden kerän jo alkukesällä ostamaani puuvillalankaa. Värivalintaa en oikein itsekään ymmärrä, muistaakseni ostin tuota lankaa yhden kerän ainoastaan siksi, että se on niin kovin pehmeää. Nyt sitten löytyi sopiva ohjekin, joten pitsiset kämmekkääthän siitä syntyi.

Ohje löytyy tästä osoitteesta.

Lanka on Katia Cotton Stretch ja koukku oli 3,5. Lankaa kului vain 35g.

Haaste

 

 

 Ilmoittauduinpa sitten mukaan tämmöiseen:

 

 

"Syyskuussa nimensä mukaisesti alkaa olla jo syksyn tuntua, joten tämän kuun aiheena on RUSKA.

Inspiroidu siis syksyn väreistä, lehdistä, muodoista, tai mistä vaan, kunhan saat sen jotenkin kytkettyä ruskaan!"

 

 

Ilmoittautua voi joko Pipon ytimestä-blogiin tai Silmukan saalistus-blogiin.

 

Ihan pöllö juttu

Virkkaaminen on vallannut meikäläisen. En oikein itsekään tajua mistä se johtuu, mutta ihan oikeasti, nykyään virkkaan paljon mieluummin kuin neulon. Saattaa kyllä olla joku ohimeneväkin juttu, mutta tällä hetkellä ei oikeastaan ole yhtään intoa neulomiseen.

Monessa blogissa on ollut viime aikoina virkattuja pöllöjä ja niin sitten minäkin virkkasin omani.

Lanka on madame Tricote Merino Gold ja koukku 3,5.

Lanka oli aika ohutta, joten seuraavan pöllöni virkkaisin ehkä paksummasta langasta. Täytteenä on ihan tavallista askarteluvanua. Tarkkaavaisimmat ehkä huomaavat puuttuvan osan eli en tehnyt tälle pöllölle ollenkaan nokkaa.

Ohjeen tähän pöllöön voi ostaa Ravelrystä.



Kävin viime viikolla paikallisella kirpparilla ja tein sieltä omasta mielestäni kaksi löytöä.

Kaksi ihanaa omassa telineissään seisovaa nukkea, kappalehinta oli vain 5 euroa!!!

Nimi vaihtui

Olen jo kauan - melkein tämän blogin alkuajoista asti, miettinyt blogini nimen vaihtamista. Jotenkin on tuntunut, että pelkkää nimeä "Kuunliljapiha" ei oikein osaa yhdistää käsitöihin...kuitenkinhan tämä on käsityöblogi ja samalla itselle kuin päiväkirja, johon näitä neulomuksia, virkkauksia ja muita näpertelyjä kirjaan. Blogiosoitehan pysyy yhä samana, mutta nimi on nyt tuo Kuunliljapihan silmukat.


Tuossa elokuun alkupäivinä laitoin tänne kuvaa virkatusta tunikasta. Siellä kerroin virkkaamastani toisesta samanlaisesta tunikasta.

Tässä lanka on Mandarin Petit ja koukku 2,5. Ja ohje tähän löytyy täältä.


Laitanpa tähän vielä erään kuvan käsityöstä, joka ei ole minun tekemäni. Viime vuonna eli v. 2013 tammikuun alusta joulukuun loppuun pidin töissä aina perjantaisin ns. muistiryhmää. Se oli tarkoitettu vielä kotona asuville muistisairautta sairastaville miehille ja naisille. Heitä oli ryhmässä 6-7 henkilöä joka viikko. Järjestin siellä heille kaikenlaista virikettä ja aktiviteettiä unohtamatta tietenkään kädentaitoja. Elokuun puolessa välissä toin kotoa jämälankoja ja pahvisia ympyröitä, ja he opettelivat uudelleen tupsujen tekoa. Uudelleen siksi, että kuten muutkin asiat, myös käsitöitten tekeminenkin oli jo unohtunut. Laitoin heille jokaiselle hakaneulaan kiinni pitkän langanpätkän ja voi sitä innostusta ja iloa kun tupsujen teko onnistui. Joka viikko asia opeteltiin uudestaan ja pikkuhiljaa tupsuja olikin melkoinen määrä.
Toin kotoa vanhan poppanaliinan, johon ompelin tupsut kiinni ja näin hieno seinäryijy siitä tuli...

...eikä kukaan uskoisi, kuinka solmussa langat välillä oli kun niitä vanhoilla vapisevilla käsillä selviteltiin!
(Harmi, että säästösyistä tuo ryhmän vetäminen sitten joulukuussa loppui minun osaltani).

Vuosikymmenten takaa

Enpä kehtaa tunnustaakaan, kuinka paljon aikaa vietän tuolla facebookissa. Yleensä kuitenkin luen paljon erilaisia käsityöryhmiä ja sisustusjuttuja. Nyt tuosta "pahasta" tavasta oli kuitenkin jotain hyötyäkin. Eräältä kirpputoripalstalta bongasin vanhat lastenvaunut, jotka ostin sieltä sitten vain 20 eurolla. Pari viikkoa niiden kunnostamisessa meni, mutta sainpa niistä sitten kuitenkin mieleiseni.

Harmi, kun en hoksannut ottaa kuvaa näistä vaunuista ostohetkellä. Ne oli joskus aikoinaan maalattu oikein kauniilla vaaleanvihertävällä maalilla, joka oli kuitenkin pahasti hilseillyt jo pois. Tuo työntöaisa ja akselit oli paksussa ruosteessa. Isäntä hiekkapuhalsi ruosteet pois ja sitten osat maalattiin valkoisella. Vaunuosan maalin hiomisessa oli suuri urakka, koska se oli tosiaan hilseillyt paikotellen ja toisin paikoin maali oli tosi lujassa. Maalasin vaunut uudelleen kahteen kertaan.

 Tuossa reunuksessa oli jotain vanhaa vahakangasta, joka melkein mureni käsiin. Siihen naputtelin pikkunauloilla uuden kangasreunuksen pitsin kanssa. Pieniä kolhuja ja koloja näissä näkyy edelleenkin maalin alta, mutta en halunnutkaan tehdä näistä uudennäköisiä.


Sitä en tiedä, onko näissä mahdollisesti joskus ollut vielä lisänä kuomu, en ainakaan löytänyt mitään jälkiä vaunujen yläosasta, johon se olisi ollut joskus kiinnitettynä.

Äitini muisteli, että hänellä olisi ollut tämäntapaiset vaunut viisikymmentäluvun alkupuoliskolla, joissa hän olisi nukuttanut isosiskoani.