PERHEENLISÄYSTÄ

Viime viikon torstaina kissa-neitimme oli aamusta asti kovin levoton, kulki perässäni ja naukui onnettomalla äänellä. Helmi-maaliskuun vaihteessa kovilla pakkasilla neidillämme oli hänen itsensä kutsumaa herraseuraa, useampikin yhtäaikaa, joten tiesin iloisen perhetapahtuman olevan odotettavissa.
(Eikä muuten ollut sulhaskandidaateilla kylmä pakkasesta huolimatta, yksikin istui kolme päivää meidän terassin kaiteella viikset ja karvat huurussa, syömättä ja juomatta!)

Aamupäivä siinä sitten meni neitiä rauhoitellessa ja silitellessä, kunnes sitten vähän ennen puoltapäivää hän putkautti maailman esikoisensa. Taisi siinä kissa-äitikin olla vähän aikaa ihmeissään, kun pentu syntyi. Pennun puhdistettuaan kissa-äiti rauhoittui, joten lähdin käymään asioilla. Olin poissa noin tunnin verran ja silläaikaa oli maailmaan putkahtanut toinenkin pentu. Kaikki oli mennyt hyvin ja tyytyväisenä äiti siinä pötkötteli lastensa vieressä. Kissa hoitaa synnytyksensä kyllä tosi siististi, jälkiäkään koko tapahtumasta ei parin tunnin päästä enää ollut.

Näitä meillä on täällä nyt sitten viikon verran ihailtu:

Suunnitelmissa on ollut antaa nämä pennut pois, sitten kun ovat isompia, mutta kuka näistä nyt raaskii luopua...

Käsityörintamalla on ollut vähän hiljaiseloa, nivelet ei nyt oikein kestä tehdä paljon mitään ja pihahommatkin vievät oman aikansa. (ja pitäähän sitä töitäkin tehdä). Jotakin on kuitenkin tekeillä, neulottu tunika ja virkattu pitsiliina, niistä enemmän, kunhan valmistuvat.