Hedelmiä ja kaakelinpalasia

Meidän viisivuotias pojantytär on nyt oikeasti hoksannut, että mummulta voi pyytää mitä erilaisempia virkkaustöitä. Tällä viikolla hän sanoi tarvitsevansa hedelmiä johonkin leikkiin. Eihän siinä muu auttanut kun alkaa netistä etsimään ohjeita ja kaivaa langat esille. Tämmöiset hän sitten sai kotiinsa vietäväksi

Ohjeet  löytyivät täältä.  Appelsiinikin olisi ollut toivomuslistalla, mutta lankapussista ei valitettavasti löytynyt sopivan väristä lankaa.


Viime blogipostauksen jälkeen Anneli kyseli kommentissaan, että oliko tuikkukynttilöiden alla kyseessä seinä vai takanreunus. No, sehän oli takanreunus.

Silloin 80-luvun loppupuolella kun tämä talo ostettiin, tuo takka oli muurattu ruskeasta tiilestä. Myöhemmin olin maalannut sen valkoiseksi. Kolme vuotta sitten kun iski se mosaiikki-villitys, päällystin koko tämän avotakan pienillä kaakelinpalasilla.

Sain paikallisesta laattaliikkeestä muutamalla eurolla kaakeleita, jotka oli jotain vanhaa mallistoa. Muovin sisällä löin kaakelit vasaralla palasiksi, yritin saada suunnilleen yhtä monta palasta joka kaakelista.
Pahvisen mallineen avulla liimasin kaakeliliimalla jokaisen pienen palasen yksitellen takkaan kiinni. Melkein kaksi kuukautta tässä meni muistaakseni aikaa ennenkuin se oli valmis. Lopuksi saumasin koko takan mustalla saumauslaastilla. Itse tykkään tästä kovasti.


Samana syksynä meillä sitten päällystettiinkin kaikkea mahdollista. Myös tämä vanha kotoani joskus tuotu vanha pöytä

Tämä oli aikaisemmin ruskea, maalasin sen valkoiseksi ja päällystin pöytäosan kaakelinpalasilla.


Kävin tänä aamuna keräämässä suopursuja, tarkoituksena olisi värjätä niillä lankoja. Mustikoitakin löytyi tosi paljon, kun vain jossain välissä ehtisi niitä vielä poimimaan.

Nyt täytyy alkaa valmistautumaan työvuoroon, hyvää viikonloppua ja syyskuun alkua kaikille!

Ps. Sukkasato alkaa huomenna, lanka ja ohje on jo valmiina....

Valitusta ja narinaa...

Muutamaan päivään ei ole tullut tännekään mitään kirjoiteltua saatikka laitettua kuvia. Tämä alkuviikko on oikeastaan mennyt levätessä viikonlopun työvuorojen jälkeen. Pientä masennustakin on ollut ilmassa; eikö minusta enää olekään työhön, josta niin tykkään? Olin töissä perjantaina, lauantaina ja sunnuntaina. Perjantain aamuvuoron jälkeen ilta meni makoillessa, koska polvi-ja lonkkanivelet olivat niin kipeät. Lauantaina iltavuoroon mennessä tuntui jo paremmalta, mutta sitten lauantai-iltana kun tulin kotiin, oli jokaikinen nivel kipeänä. Yö meni melkein valvoessa, nousin puoli viideltä sunnuntai-aamuna ottamaan särkylääkettä, että pystyin edes lähtemään aamuvuoroon töihin. Kiukuttaa ja samalla pelottaa, että mitäs sitten lokakuussa, kun pitäisi alkaa tekemään 100% työaikaa...

Töissä tapahtui yksi ihanakin asia, minä istuin yhden täysin muistamattoman mummon vieressä ja puhuin työkaverilleni kuinka kipeä olin. Jotenkin tämä mummokin tällä kertaa ymmärsi, mistä on kyse ja alkoi hieroa käsiäni ja olkapäitäni. Voi kuinka mukavalta se tuntui, se apu tuli kyllä suoraan sydämestä!

Edellisellä kerralla kirjoitin pojatyttären kissahaaveista. Nyt hänen kissalaumansa on taas suurentunut

Tämän virkkasin Novitan Puro-langasta. Korvat meni vähän käppyrälle eikä häntä suostu nousemaan ylös.
Hänellä on kulkunenkin kaulassa, mutta siitä huolimatta hän on saanut jo hiirisaalistakin...


Kävin viimeviikolla kirpparilla ja löysin sieltä nätin koristelautasen

Minä niin tykkään kaikesta, missä on enkeleitä!


Elokuun loppupuolen illat ovat jo niin pimeitä, että eilen illalla piti vähän fiilistellä tuikkukynttilöillä

Hyvää päivän jatkoa kaikille!

Värejä ei ole koskaan liikaa...

Minäkin olen nyt sitten täysin innostunut tuosta kasvivärjäyksestä. On tosi mielenkiintoista laittaa kattilaan eri kasveja ja nähdä, mitä värejä niistä syntyy. Eri asia on sitten, mitä minä näillä kaikilla langoilla sitten teen, mutta on tämä homma nyt vienyt minut täysin mukaansa.

Viime viikonloppuna keräsin tuosta lähimetsästä kuivia männynkäpyjä, liotin niitä pari vuorokautta, laitoin kattilaan vettä, männynkävyt sekaan ja keittelin toista tuntia (haju oli järkyttävä!). Liemi muuttui hiljalleen ruskehtavaksi, jolloin siivilöin kävyt pois ja laitoin tilalle luonnonvalkoista Nalle-lankaa. Tunnin pidin lankaa 80-asteisessa liemessä ja lopputulos oli näin kauniin ruskehtava lanka

Yhtenä iltana kävin riipimässä pajunlehtiä ämpärillisen. Liotin niitäkin pari vuorokautta, sitten keittelin niitä parisen tuntia, siivilöin kuoret pois, laitoin kattilaan taas luonnonvalkoista Nalle-lankaa ja sain kauniin keltaista lankaa

Pietaryrtin kukkasia löytyy vielä tosi paljon, niistä keittelin liemen, laitoin sekaan harmaata Nalle-lankaa. Aluksi näytti siltä, että harmaa väri ei muutu miksikään. Tunnin päästä oli lopputulos oli kauniin vihreä

Nämä on kaikki puretettu alunalla.


Viikonloppu kuluukin nyt töiden merkeissä, lauantaina menen illaksi töihin ja sunnuntaina aamuksi. Ensi viikon alussa on sitten taas vapaapäiviä.

Oikein hyvää viikonloppua, nautitaan nyt vielä näistä elokuun lopun ilmoista!

Ps. Tervetuloa uudet lukijani!

Kissanelämää

Minä olen aina ollut kissa-ihminen. Niin kauan kun muistan, meillä oli kotonakin aina kissa, monesti useampikin, eihän kissoja siihen aikaan leikkautettu. Kissat ovat niin hoitajalleen omistautuneita, vaikka toisaalta ne ovat kuitenkin niin itsenäisiä. Meillä on nyt kaksi kissaa, äiti ja tytär. Vanhempi kissoista, Tilda, otettiin meille runsas kolme vuotta sitten pentuna. Tilda on oman tiensä kulkija, hän tulee syliinkin vain silloin kun itse haluaa, kulkee kauempanakin kotoa palaten kuitenkin aina takaisin. Syö vain ja ainoastaan pikkupennuille tarkoitettuja naksuja, mikään muu ei kelpaa.

Näin sateella päikkärit on hyvä ottaa sohvanurkassa....



Nuorempi kissoista, Tildan kaksi vuotta sitten synnyttämä Nipsu on aivan erilainen kuin emonsa. Nipsu pysyy visusti pihapiirissä, on paljon enemmän sisällä kuin Tilda, syö mitä annetaan ja on täydellinen sylikissa. Kehrää heti kun kuulee oman nimensä ja jaksaa olla sylissä paijattavana vaikka kuinka pitkään.

Mitä, kuvataanko minua kun yritän nukkua...

Meidän viisivuotias pojantytär tykkää myös kovasti kissoista. Heillä on kuitenkin neljä koiraa, joten kissaa he eivät pysty tällä hetkellä ottamaan. Nanetalla on kuitenkin pehmoleluina toistakymmentä kissaa. Hän pyysi minua tekemään itselleen uuden kissan ja täytyihän sitä yrittää

Virkkasin tämän jostakin vanhasta purkulangasta, täytin alaosan aluksi riisillä, joten pysyy hyvin pystyssäkin.
Saa nähdä, kelpaako tämä pikkuneidille!

 Sateinen päivä on meilläpäin tänään, taidanpa vapaapäivän kunniaksi köllähtää tuonne sohvalle, kuten kissatkin....

Trails of life

Näitä neuleblogeja selaillessa löytää usein ohjeita, jotka on pakko toteuttaa. Niin kävi minullekin, kun  löysin täältä kauniin sukkaohjeen.

Elonpolkuja-sukat

Minä neulon hyvin harvoin palmikoita, mutta näitä oli  tosi mukava tehdä.
Sukkien suunnittelijan mukaan näiden sukkien palmikot ovat kuin pitkä ihmissuhde: välillä kaksi elämää kietoutuu toisiinsa tiiviimmin vain erkaantuakseen ja kulkeakseen hieman erillään, mutta kuitenkin rinnakkain samaan suuntaan.

Minä tein nämä sukat Novita Nalle-langasta, jota sain näihin kulutettua 85 g kolmen numeron puikoilla.

Palmikko jatkuu kantalappuun asti

Tällä mallilla aion ehdottomasti tehdä vielä joskus toisetkin sukat.


Tänään pitäisi kolmen viikon tauon jälkeen taas mennä illaksi töihinkin. Mielenkiinnolla odotan, mitä siellä on tänä aikana tapahtunut!

Eeva-nilkkasukat

Huonosti nukutun yön jälkeen oli niin mukava nousta auringonpaisteeseen ja lämpimään aamuun. Yöllä piti monta kertaa nousta ylös, kaikki nivelet tuntuivat niin kipeiltä ja jäykiltä, että hyvää nukkuma-asentoa ei tahtonut millään löytyä. Ei varmaan kukaan, joka ei ole sitä itse kokenut, tiedä minkälaista se on, kun kaikkia niveliä särkee. Kylmäpusseilla "vuoraaminen" helpottaa aina vähäsen ja nyt sitten päivän päälle paikatkin tästä toivottavasti notkistuvat.

Tässä parina päivänä kun olen tuossa terassilla lankoja värjäillyt, on siinä samalla ollut aikaa neuloakin. Löysin eräästä lehtisestä kivan sukkaohjeen

Eeva-nilkkasukat, malli: Pirkanmaan kotityö Oy.
Lanka on Pirkanmaan Kotityö Oy:n Kirjo-Pirkkalankaa, jota kului näihin 48g. Puikot olivat 2,5.
Ohjeessa oli tuossa päällä palmikkokuvio, mutta minä jätin sen pois. Nämä tuntuvat pysyvän hyvin jalassa, koska näissä on tuo korotettu osa kantapään takana.


Säilykelihapurkkikin voi käytön jälkeen vielä olla hyödyksi. 

Siitä saa vaikka neulatyynyn.

Päällystin kankaalla sen purkkiosan, tyynyosan täytin askarteluvanulla ja liimasin kiinni alaosaan. Vielä vähän pitsejä päälle ja nyt minulla on neulatyyny, johon mahtuu paljon neuloja.

Mies lähti jo aamusella merelle verkkoja nostamaan, tiedä vaikka tänään herkuteltaisiin savustetuilla ahvenilla!

Kasvivärjäystä

Minulla on tässä lähinaapurissa ystävä, joka on todellinen käsityötaituri. Hän on opettajana paikallisessa kansalaisopistossa, jossa hän opettaa kaikkea käsitöihin ja kädentaitoihin liittyvää.Tarjosin itseni oppilaaksi opettelemaan kasveilla värjäämistä ja niin hän sitten kutsuikin minut pihalleen opettelemaan tätäkin taitoa.

Aamusta kun aloitimme oli tosi lämmin ja aurinkoinen sää, päivän mittaan oli jo vähän liiankin kuumaa ja helteistä. Olin jo edellisenä päivänä keräillyt vähän materiaalia joten pääsimme melko heti hommiin.

Meillä oli käytössä isotkin padat...

...ja hirveästi muutakin kippoa ja kattilaa.


Välillä tuntui, että kasvivärjäys on kuin jotain salatiedettä puretusaineiden ja mittareiden kanssa...

Samaan aikaan laitettiin  muikkuja savustumaan savustusuuniin, mutta kun olimme niin tohkeissamme tästä värjäyshommasta, niin savustuslastut unohtuivat laittamatta. Kaloista tuli siis aika vaaleita, mutta hyvältä ne silti maistuivat.

Tällä ystävällä on myös aivan uskomaton puutarha...

Osa hyötypuutarhasta ja kasvihuoneen satoa.


Eipä uskoisi, mitä näistä liemistä syntyy...

Kuuman ja hikisen päivän saldo on nyt sitten tässä:

Pietaryrtin kukalla värjätty luonnonvalkoinen Nalle-lanka

Kannusruoho ja luonnonvalkoinen Nalle-lanka

Lupiinin lehti ja luonnonvalkoinen Nalle-lanka

Tarhakäenkaali ja sama lanka

Kielon lehdillä värjätty

Harmi vain, ettei kameralla saa kuvattua värejä niin kauniina kuin ne oikeasti ovat.

Oli tosi mukava päivä, "opettaja" osasi hyvin neuvoa ja kalat ja kahvi maistuivat. Suurkiitokset Tiina!

Kasvivärjäykseen taitaa hurahtaa täydellisesti. Kävin eilen kirpparilla katsastamassa kattiloita ja tein löydön

Kahdellakymmenellä eurolla täysin toimiva keittolevy! Kyllä tässä nyt passaa terassilla kasveja keitellä.

Pihalle tästä pitääkin nyt jo siirtyä, oikein aurinkoista viikonloppua kaikille!

Ps. Tervetuloa uudet lukijani!