Minun äitini muutti noin seitsemän vuotta sitten tuonne keskustaan kerrostaloon asumaan. Meidän vanhempi poika osti minun lapsuudenkotini silloin itselleen. Äiti jätti silloin sinne vintille joitain tavaroita, jotka eivät mahtuneet hänen uuteen asuntoonsa. Minä niitä tavaroita sieltä olen itselleni niin kovasti toivonut ja nyt niistä kaksi rakkainta on meillä kotona.
Vanha rukki, jolla jo minun vaarini äiti on aikoinaan kehrännyt lankoja itselleen ja naapureille. Äitini kertoi eilen, että vaikka hän itse on jo 75-vuotias, hän muistaa, kuinka hän 13-vuotiaana oli auttamassa mummoaan kehräämisessä kun naapurin villoista kehrättiin lankaa. Omasta mummolasta minäkin tämän rukin muistan, vaikka en muista sitä, että minun mummoni olisi sillä kehrännyt. Äiti on tämän sitten aikoinaan mummoni kuoleman jälkeen saanut, ja nyt se on viimein minulla!
Toinen aarteistani on tämä vanha poljettava ompelukone.
Tämäkin on mummoni peruja. Muistan, kuinka olin pienenä mummolassa kesälomalla ja hän ompeli tällä koneella lyhyitä matonkuteenpätkiä yhteen. Kokeilin eilen ja tämä vanhus yhä toimii!
Joistakin voi tuntua, että nämä ovat vanhoja romuja, mutta minulle ne tuovat mieleen lapsuuden mummolassa ja pienen menneen tuulahduksen isoiso-äidistäni, jota en koskaan ehtinyt nähdä.
Aurinkoisesti ainakin täällä nyt maanantaina viikko alkaa, toivottavasti jaksaa paistaa koko viikon!
Voi että ihana rukki ja singeri:) Ihan lapsuus tulee mieleen.
VastaaPoistaVoi kuinka hienoja <3
VastaaPoistaMinunkin lapsuudenkodissani oli sekä rukki että poljettava Singer, mutta äitini luopui niistä kerrostaloon muuttaessaan.
Kauniit muistot olet saanut! Meinattiin saada tuollainen poljettava singer mutta anoppi tuli toisiin ajatuksiin. Kotonani oli tuollainen poljettava singer ja kotiväki antoi ihan ulkopuolisille, vähän on keljuttanut näin jälkikäteen.
VastaaPoistaKaunis rukki ja meillä oli ihan samanlainen ompelukone !!
VastaaPoistaUpeita aarteita,alahan opettelemaan kehräämistä:).
VastaaPoistaMiunkin mummolla oli tuollainen ompelukone, nyt se on veljelläni, mutta miehän sen vielä meille hommaan..
Voi kuin ihania! Vanhoja muistoja tuo tännekin mielee. Jonnekin vaan on muutojenyhteydessä lapsuuden kotini rukki ja singeri hävinneet. Harmi!
VastaaPoistaMukavia muistoesineitä.
VastaaPoistaIhastuttava tuo neiti koukkunen.