Kylläpä pääsi blogitauko venähtämään melko pitkäksi. Töissä on ollut niin pitkiä ja raskaita päiviä, sorminivelet meinaavat taas vihoitella ilkeästi ja kaikenlaisia muitakin kiireitä on muka ollut. Vähän on käsityöideatkin nyt kadonneet, ei oikein tiedä tekisikö sukkaa, lapasta vai huivia, tekisikö neuletta vai virkkaisiko vai mitä sitä oikein aloittaisi. Olen kyllä ahkerasti käynyt täällä lukemassa teidän toisten blogeja ja ihaillut tekemiänne käsitöitä ja askarteluja, kommentointi jää kyllä valitettavan usein tekemättä.
Olen minä yhdet lapaset saanut valmiiksi
Maatuska-lapaset, ohje löytyy
täältä.
Tein näitä lapasia itseasiassa kolmet, koska ensimmäisen lapasen tein 3,5 numeron puikoilla ja siitä tuli aivan liian kapea. Nämä tein sitten 4 numeroisilla puikoilla ja sain jo paljon reilumman kokoiset. Lanka on 7-veljestä ja sitä kului yhteensä 80g.
Minä en oikein osaa neuloa tasaista jälkeä kirjoneuleena. Olisi ehkä ollut viisasta vähän näitäkin höyrytellä ja pingottaa, niin jälki olisi ollut tasaisemman näköistä.
Pakko vielä kertoa eilisestä rysäyksestä kun olin tulossa töistä kotiin. Minulla on työmatkaa yhteen suuntaan 16 km, joten teen työmatkat autolla. Pääsin vähän yli kolme lähtemään töistä kotiin, en jaksanut käydä edes kaupassa tulomatkalla, vaan ajattelin tehdä kauppareissun vasta illalla. Suunnilleen puolimatkassa on suuri huoltoasema ja olin lähestymässä sen risteystä. Silloin huomasin, että sieltä oli stop-merkin takaa tulossa tielle henkilöauto. Sanoin varmaan ihan ääneen itselleni, että herrajumala, ei kai tuo auto vain tule tielle. Ja tulihan se sieltä, onneksi olin jo vaistomaisesti vähän hiljentänyt vauhtia, tein paniikkijarrutuksen ja ajattelin, että ajan auton oikealle lumipenkkaan. En vain ehtinyt, kamala rysähdys kävi, kun minun autoni vasen etureuna osui sen tielle tulleen auton takaosaan. En ole eläissäni kokenut niin kamalaa tunnetta, kun tiesin, että nyt ei voi mitään, kohta rysähtää. Ajoin auton tien reunaan, toiselle puolen tietä pysähtyi se toinen osapuoli. Sieltä autosta kömpi esiin nuori nainen, yhtä järkyttynyt kuin minäkin. Hän sanoi, ettei ollut ollenkaan nähnyt minun autoani ja että syy on kokonaan hänen itsensä. Onneksi meille kummallekaan ei sattunut mitään pahempaa, molempien autot kärsivät pahimmat vahingot. Tänään on nyt sitten soiteltu vakuutusyhtiöihin, meidän autoon ainakin tulee melko suuri korjausremontti. Olipa kyllä vielä eilen illallakin niin epätodellinen olo, että voiko tämmöistä tapahtua. Tänään on onneksi ollut töistä vapaapäivä, joten järkytys on vähän jo ehtinyt laantua.
Että tämmöistä meillä nyt, lopuksi haluan vielä sydämellisesti kiittää kaikista edellisen postauksen kommenteista, niitä on aina niin mukava saada. Pari uutta lukijaakin olen ilokseni saanut, tervetuloa heillekin.
