(Eikä muuten ollut sulhaskandidaateilla kylmä pakkasesta huolimatta, yksikin istui kolme päivää meidän terassin kaiteella viikset ja karvat huurussa, syömättä ja juomatta!)
Aamupäivä siinä sitten meni neitiä rauhoitellessa ja silitellessä, kunnes sitten vähän ennen puoltapäivää hän putkautti maailman esikoisensa. Taisi siinä kissa-äitikin olla vähän aikaa ihmeissään, kun pentu syntyi. Pennun puhdistettuaan kissa-äiti rauhoittui, joten lähdin käymään asioilla. Olin poissa noin tunnin verran ja silläaikaa oli maailmaan putkahtanut toinenkin pentu. Kaikki oli mennyt hyvin ja tyytyväisenä äiti siinä pötkötteli lastensa vieressä. Kissa hoitaa synnytyksensä kyllä tosi siististi, jälkiäkään koko tapahtumasta ei parin tunnin päästä enää ollut.
Näitä meillä on täällä nyt sitten viikon verran ihailtu:
Suunnitelmissa on ollut antaa nämä pennut pois, sitten kun ovat isompia, mutta kuka näistä nyt raaskii luopua...
Suloiset lapsukaiset ja emo onnen kukkuloilla.
VastaaPoistaAikaa on postauksesta, no raskitko sinä antaa noita söpöläisiä pois?
Hyvät värit on heissä ja emossa :D
Kyllä, toisesta, tuosta täysin harmaasta kissanpennuista, jouduimme luopumaan; hyvään ja kissarakkaaseen perheeseen pääsi kasvamaan. Haikeaa oli, mutta jäihän meille sentään toinen pentu ja äiti-kissakin on todella rakas meille kaikille.
VastaaPoista