Virkkauksia ja lastenhoitoa

Niin se vain maaliskuukin on jo pitkällä. Lumien sulamista ja uuden kesän alkua odottaa varmaan jokainen. Minä en ainakaan ole mikään talvi-ihminen, joka nauttisi lumesta ja pitkistä pimeistä kuukausista. Keväällä sitä tavallaan herää kuin karhu talviunestaan, vähän tokkuraisena, mutta silti innokkaana uudesta keväästä ja kesästä. Meillä on ollutkin vähän poikkeuksellinen talvi, koska vanhin tyttäremme, joka on asunut Saksassa yli kymmenen vuotta, muutti syksyllä takaisin Suomeen tänne kotiseudulleen. Hän aloitti talonrakennuksen syksyllä ja on talon valmistumista odottaen asunut nyt sitten täällä kotona. Muuttolaatikoita on ollut siitä lähtien kaikki nurkat pullollaan, kaikki tavarat on jatkuvasti hukassa ja välillä meinaa aikuisen tyttären ja äidin välitkin kiristyä. No, kohtapuoliin hän pääsee kuitenkin muuttamaan omaan uuteen, vastavalmistuneeseen kotiinsa ja toivottavasti sitten taas kaikki kadoksissa olleet tavaratkin ilmestyvät näkyville.

Myös meidän miniä, joka on ollut kotiäitinä lasten synnyttyä, pääsi nyt joulun jälkeen työllisyyskurssille. Vanhin lapsenlapsemme on nyt 7-vuotias reipas ekaluokkalainen ja nuorempi tomera 5-vuotias pikkuneiti. Koska minä olen nyt puolikkaalla työajalla lokakuun puoleenväliin asti, niin olen sitten hoitanut näitä lapsosia vapaapäivinäni. Toinen mummo hoitaa heitä silloin, kun minä olen töissä. Kovin on vauhdikkaita päiviäkin ollut, joskus meinaa mummokin uupua...

Kesällä tulee kuluneeksi kolme vuotta siitä, kun ensimmäisen kerran tunsin kipuja nivelissä. Siitä lähtien kivut ovat jatkuvasti lisääntyneet. Monella eri lääkärillä olen käynyt, syyksi on epäilty nivelrikkoa, kulumia, fibromyalgiaa ym. Helmikuun alussa pääsin reumalääkärille, joka viimein diagnosoi nivelreuman ja aloitti siihen lääkityksen. Vielä ei nivelvaivat ole huomattavasti helpottuneet, mutta kestää parikin kuukautta, ennenkuin lääke alkaa tehoamaan, toivottavasti.

Luulisi että lisääntyneestä vapaa-ajasta johtuen käsitöitäkin tulisi tehtyä enemmän.Useimmiten ovat sormet, ranteet, kyynärpäät tai olkapäät niin kipeät ja arat, että käsitöiden tekemistä ei kannata edes ajatella. Virkkaaminen on nyt sopinut paremmin, joten kaikenlaista "turhaa" on tullut värkättyä.

 Isompi on perunalastupurkki ja pienempi muovipurkki, jossa on ollut koristekiviä. Tylsän näköisiä olivat ennenkuin saivat kukkaset kylkeensä. Isommassa säilytän nyt sukkapuikkoja ja pienemmässä virkkuukoukkuja.

Tyhjä jäätelöpurkkikin sai kuoret ympärilleen, tässä on hyvä säilyttää kaikkea pientä krääsää.

Suolakurkkupurkista tuli kukkamaljakko.

Kaksi patalappua, tarpeellisiakin ehkä, mutta ei taida tulla käytetyksi.

 Ja sitten vielä yksi patalappu, jonka virkkasin minulle aivan uudella tekniikalla.

Bavarian-virkkausta, ohjeen löysin Sattumasoppa-blogista.

Viimeistelyä vailla on isoäidin-neliöistä virkkaamani torkkupeitto, siitäkin kuvaa sitten myöhemmin.

Hyvää alkanutta kevättä kaikille, jotka täällä pistäytyy!