Minä olen aina ollut kissa-ihminen. Niin kauan kun muistan, meillä oli kotonakin aina kissa, monesti useampikin, eihän kissoja siihen aikaan leikkautettu. Kissat ovat niin hoitajalleen omistautuneita, vaikka toisaalta ne ovat kuitenkin niin itsenäisiä. Meillä on nyt kaksi kissaa, äiti ja tytär. Vanhempi kissoista, Tilda, otettiin meille runsas kolme vuotta sitten pentuna. Tilda on oman tiensä kulkija, hän tulee syliinkin vain silloin kun itse haluaa, kulkee kauempanakin kotoa palaten kuitenkin aina takaisin. Syö vain ja ainoastaan pikkupennuille tarkoitettuja naksuja, mikään muu ei kelpaa.
Näin sateella päikkärit on hyvä ottaa sohvanurkassa....
Nuorempi kissoista, Tildan kaksi vuotta sitten synnyttämä Nipsu on aivan erilainen kuin emonsa. Nipsu pysyy visusti pihapiirissä, on paljon enemmän sisällä kuin Tilda, syö mitä annetaan ja on täydellinen sylikissa. Kehrää heti kun kuulee oman nimensä ja jaksaa olla sylissä paijattavana vaikka kuinka pitkään.
Mitä, kuvataanko minua kun yritän nukkua...
Meidän viisivuotias pojantytär tykkää myös kovasti kissoista. Heillä on kuitenkin neljä koiraa, joten kissaa he eivät pysty tällä hetkellä ottamaan. Nanetalla on kuitenkin pehmoleluina toistakymmentä kissaa. Hän pyysi minua tekemään itselleen uuden kissan ja täytyihän sitä yrittää
Virkkasin tämän jostakin vanhasta purkulangasta, täytin alaosan aluksi riisillä, joten pysyy hyvin pystyssäkin.
Saa nähdä, kelpaako tämä pikkuneidille!
Sateinen päivä on meilläpäin tänään, taidanpa vapaapäivän kunniaksi köllähtää tuonne sohvalle, kuten kissatkin....
Mukava kissajuttu, mun kotona oli kanssa nuoruuden aikaan monta kissaa, uroskissoja eläinlääkäri silloin tällöin nipsaisi pallit pois käynnillä lehmän luona. Näin ne maalla hoidetaan samalla kertaa! Itse en pystyisi enää kissaa ottamaan, tulee allergiaoireita, mutta koiria pystyn pitämään onneksi.
VastaaPoistaIhania kissoja,minulla on kans sellainen Viiru joka ei tule syliin ja on melkein aina ulkona jossain.Nyt olemme saamassa uuden kissan pennun,saa nähdä kuinka Viiru suhtautuu siihen.Olet virkannut tosi kivan kissan ,kyllä pikku tyttö on ihastuksissaan tämän nähdessä.terv.tytti
VastaaPoistaVoi kuinka kauniita kissoja kaikki kolme :)
VastaaPoistaVarmasti tekemäsi ihana kisa on lapsenlapsellesi tärkeä ja rakas.
VastaaPoistaKommeita kissoja nuo siun, äiti ja tytär.
Ihana tuo virkkaamasi kissa.
VastaaPoistaJa tuota toista kun katsoo, miettii olisiko kiva olla kisu ja viettää kissanpäiviä :)
Suloinen kisuli! Kyllä uskoisi tytölle kelpaavan hellittäväksi tällainen suloinen olio.
VastaaPoistaSuloisia kisuja. Itse olen allerginen, muuten kyllä haluaisin kissan meillekkin.
VastaaPoistaOmpas ihanan näköistä puuhaa sadepäivän, suorastaan suloista! Ja tuo pehmokisu on myös suloinen ja varmasti kelpaa pienelle tytölle:)
VastaaPoistaSöpöjä kisuleita ja pehmokisu on aivan varmasti erittäin mieluisa.
VastaaPoistaSuloisia karvapalleroita! Tuo virkattu kisu on myös tuo halikisu!
VastaaPoistaItselläni on koiruli, mutta tyttären Paavo- kisu käy aina Tampereelta paijattavana ja mikäs sen suloisempaa kuunneltavaa kuin kisun kehräys.